Uskontojen opit määrittelevät käsityksen ajasta, ihmisestä, jumaluudesta sekä kärsimyksestä ja pelastuksesta. Uskonnot opit ovat korostuneet vähitellen uskonnon vakiintuessa. Ne eivät siis heti ole olleet "valmiita."
Kirjauskonnoissa myyttien sisältö on tiivistetty opinkappaleiksi, esim. uskontunnustukset. Opit ovat erityisesti tärkeitä yksijumalallisissa uskonnoissa, kun taas luonnonuskonnoille opeilla on vähäinen merkitys.
Yhtenä opin osana pidetään Jumalakäsitystä = jumaluuden pohtiminen ja olemassa olo. Jumalakäsitykseen kuuluu monta käsitettä.
- Teismi = uskotaan persoonalliseen jumalaan tai jumaliin, käsityksenä lineaarinen aikakäsitys = maailmanhistorialla alku ja loppu. Teismillä on eri muotoja monoteismi = yksijumalaisuus(Kristinusko) -Polyteismi= monijumalaisuus(Antiikin Kreikka)
- Kristillisessä opissa Jumala on kolmiyhteinen. Yksi Jumala, mutta kolme persoonaa Isä, Poika, Pyhä Henki.
- Monismi = kaiken ajatellaan olevan yhtä (Ikuisen maailmanjärj. uskontoja) Ajalla ei ole alkua eikä loppua. Monismiin kuuluu Panteismi = Jumaluutta kaikkialla, Jumaluus sisältyy maailmankaikkeuteen.
- Anismi = sielu-usko = luonnon sielullistaminen, kasveilla, eläimillä, vuorilla, muilla yms. on sielu
- Ateismi = ei usko mihinkään, kiistää jumaluuden, uskoo vain empiriiseen = kokemusperäiseen ja järjelliseen todellisuuteen
- Agnostikko = ei ota kantaa, koska tuon puoleisesta ei ole varmuutta
- Skientismi = tiedeusko, tiede ratkaisee kaikki ongelmat
- Spektikko = suhtautuu epäilevästi yliluonnolliseen
- Humanismi = elämä ja todellisuus ihmisyyden ja ihmisarvon näkökulmasta
Jumalatodistuksia pyritään selittämään loogisesti ja rationaalisesti = järkiperäisesti.
Pelastusoppi = elämään liittyvä kärsimys ja siitä pelastautuminen.
Monoteistiuskonnot = lineaarisia, alku ja loppu
Kauko - Idän uskonnot, kuten hindu ja buddha = elämä on ikuista, elämän kiertokulku